Sadatta maratonia kohti, ja vähän ylikin!

100/100 Helsinki Marathon 20.8.2022

Juhannusaaton maratonin jälkeen juoksen maltillisesti, vaikka mikään ei varsinaisesti vaivaa. Juoksujen määrä hieman pienenee, kun vietän kaksi heinäkuun ensimmäistä viikkoa Sonkajärvellä. Siellä ohjelmassa on päivittäistä kuntopiiriä kantamisen, nostamisen, kiipeämisen ja kumartelun merkeissä. Muutama kympin juoksulenkki mahtuu jaksoon. Espooseen palatessani vakiinnutan juoksut joka toiseen päivään ja lihakset palautuvat vähitellen normaaliksi.

Elokuun alussa käyn juoksemassa omatoimipuolikkaan ja se menee hieman alle kahden tunnin. Siis hyvä harjoitus maratonvauhtia ajatellen. Hieman kahden kuukauden väli maratonien välissä mietityttää. Monena vuonna kesäkaudella olen juossut maratonin 3-4 viikon välein. Herkistelen juoksua viimeisellä viikolla ja saan aikaan ikäviä tuntemuksia nivusessa, mutta en anna asian häiritä. Haen juoksunumeroni Meripuistosta perjantaina hellesäässä. Paikalla on paljon porukkaa ja lippujen jakajia on niin vähän, että jonot liikkuvat hyvin hitaasti. Onneksi Juha on tullut kaveriksi jonottelemaan. Saan numeron ja iso jäätelö palkitsee aherruksen.

Perjantai-iltana tulee Münchenista hopeaa kolmiloikasta ja kultaa 3000 metrin aidoista. Juutun katsomaan, enkä saa heti unta. Syvää unta olisi sen sijaan ollut viideltä, kun herätyskello soi. Nousen ylös ja syön runsaan aamiaisen kuten aina. Sää on aurinkoinen ja ennusteen mukaan lämpötila on päivällä 26 – 28 astetta. Navakka idänpuoleinen tuuli tuonee vilvoitusta.

Lähtö on 8:30 ja samalla kertaa lähtee sekä puolikas että kokonainen. Kympin startti on iltapäivän puolella. Lähdössä on ruuhkaa Kansalaistorille asti, jossa puolikkaan kierroksella käydään kääntymässä. Matka jatkuu Ruoholahteen, jonka jälkeen yhdytään vartin lenkille Clarionin tienoilla. Juoksu kulkee, mutta ei tunnu missään vaiheessa kevyeltä. Juomapisteitä on tiheässä, juon joka paikassa ja roiskin vettä paidalle ja hattuun. Nivunen tuntuu, mutta ei hidasta.

Puolikkaan aika on 1.56.14. Lähden kolmannelle kympille kiertämään jo hyvin tyhjälle reitille, kun puolikkaan juoksijat ovat jääneet maaliin. Lämpötila nousee ja kerrostalot antavat varjoa enää harvoissa kohdissa. Juoksen sykkeen heiluessa yli 140. Reitti on melko tasainen, mutta hyvin mutkainen. Eirassa on mukulakiveä ja joissakin kohtaa on hiekkapintaa. Suurin osa kylläkin kuumaa asfalttia. Viimeiselle kierrokselle lähden paita märkänä Kompassitorin tarjoilupisteen jälkeen, ja katsojien innoittamana saan lisää voimia. Ullanlinnassa on 32 kilometrin merkki ja kellossa on kolme tuntia. Kuuden minuutin kilometrivauhdilla neljä tuntia alittuisi. Jatkan juoksemista Olympiaterminaalin vastamäkeen, käännyn länteen ja ryhdyn kiertämään lenkkiä Kaivohuoneen ohi. Kilometriajat ovat viiden ja puolen minuutin tienoilla.

Löylyn kohdalla Heikki Hartikainen pyöräilee kannustamaan ja Meripuistossa kuulen muitakin tuttuja olevan paikalla. Maali on samassa paikassa kuin lähtö ja loppusuora tuntuu pitkältä. Kun saavun maalin lähelle, kuulen nimeäni kuulutettavan ja pyydetään kannustusta sadannen maratonin kunniaksi. Loppukaneettina ”Hannu on eläin!”

Juha on kuvaamassa ja saattamassa huolto- ja juomapaikalle. Saan mitalin ja matka jatkuu varustesäilytyksen kautta Juhan ja Mirkun järjestämälle juhlakioskille: Kuohuvaa, kakkua ja muuta rekvisiittaa. Paikalla käy myös Heikin laajennettu perhe ja oman juoksunsa jälkeen Risto. Kakku sekä kuohuva maistuu ja kauniita sanoja lausutaan. Kiitos!

Aika 3.52.48 on lopulta lähes sama kuin Paloheinässä kesäkuussa tai vuosi sitten samassa juoksussa. Puolikkaiden ero on alle puoli minuuttia. Täällä on vain yli 60 ja yli 70 vuotiaitten sarja ja olen omassa sarjassani neljäs. Vain minuutin hitaampi kuin sarjan voittaja. Olisipa matkaa ollut vielä kilometri lisää…

Kotona nautin saavutuksesta, päivitän maratontilastoni ja lähetän sen 100 Marathon Club Finland’lle. Kohta pääsen tosi maratoonareiden listan viimeiseksi.