Lontoon Maraton 2.10.2022

Pitkään odotettu Lontoon maraton lähestyy viimein syksyllä 2022. Matka on ostettu jo keväällä 2019 ja ensimmäisen kerran lähtöviivalla piti olla huhtikuussa 2020. Koronan takia juoksut peruuntuvat ja siirtyvät useita kertoja ja lähtölupa tulee lokakuun 2022  lähtöön. Alkuperäisessä porukassa on Juhan lisäksi Teijo ja Heikki.  Heikki loukkaa polveaan kesän aikana ja joutuu polvileikkaukseen. Espoon Rantamaratonin jälkeen lääkäri kieltää Heikiltä juoksun.

Tapaamme siis kolmestaan syyskuun viimeisenä päivänä lentokentällä. Matkakin on muuttanut muotoaan siitä mitä hankittiin. Kuljetukset ovat jääneet pois ja lennotkin piti itse hankkia. Vetikko kuitenkin palautti rahaa sen verran, että sillä sai Finnairin suorat lennot Lontooseen. Paula Vetikko lähetti ohjeet, joilla selvittiin sekä lentokenttä- että maratonmatkat yleisillä kulkuneuvoilla. Toiseen suuntaan joudumme kylläkin juoksemaan.

Saavuimme rattoisan lentomatkan päätteeksi perjantai-iltapäivällä sateiseen Lontooseen ja suunnistimme keskustassa olevaan Strand Palace hotelliin. Hyvätasoinen siisti hotelli on lyhyen kävelymatkan päässä juoksun maalista ja vieressä on keskeisiä metroasemia (Charing Cross, Covent Garden)

Huoneet haltuun ja oitis riennämme Juhan opastamina metroasemalle tarkoituksena matkustaa numeroiden hakupaikalle. Junat ovat tupaten täynnä ja matkaan sisältyi ainakin yksi vaihto. Ihmettelemme että matkat maksavat saman kuin pitkä lentokenttämatkakin. Viimeisen junan jälkeen jäävät kuitenkin liput meille, kun normaalisti asemalta poistuessa kone nappaa liput itselleen.

Sataa lähes kaatamalla ja kävelemme laajenevaa ympyrää kunnes löydämme valtavan hallin, josta numerot saadaan helposti. Ehkäpä sään ansiosta jonoja ei ole. Emme viivyttele paikalla, vaan poistumme suorempaa reittiä metrolle, johon yllättäen pääsemme vanhoilla lipuilla sisään. Ajamme Charing Cross juna- ja metro-asemalle ja kävelemme  lyhyen matkan hotellin vieressä olevaan pubiin. Saamme oluet ja fish and chips annoksen korteilla maksamalla. Poistumme meluisasta pubista aikaisin unten maille.

Aamulla erittäin runsaan ja erittäin englantilaisen aamiaisen jälkeen lähdemme Teijon pyynnöstä housuostoksille samalla katsastaen maalialueen. The Mall katu on kuitenkin jo suljettu ja kiertelemme Trafalgar Squaren ja Buckinghamin palatsin vierestä kohti Harrodsin tavarataloa. Sinne päästyämme paita on jo märkä ja kävelyä on lähes viisi kilometriä. Juhan kanssa kieltäydymme menemästä tavarataloon sisään ja kerromme Teijolle menevämme läheiseen kahvilaan odottelemaan. Ennen sitä päätän ostaa vaihtopaidan. Myyjänä on turkkilainen, joka paitakaupan kylkiäisinä moittii meitä ja Ruotsia kurdien hyysäämisestä. Vaihdan kuivan paidan päälle ja menemme kahvilaan. Ennen kuin ehdimme tilata, Teijokin tulee kahvilaan ilman ostoksia. Otamme teetä ja voileipiä.

Teijo jatkaa ostosmatkaa ja minä ja Juha hetken taksia yritettyämme ajelemme metrolla Covent Gardeniin. Ihmettelemme, kun muutaman pysäkin väli maksaa taas 6,20 puntaa. Lepäilemme hetken huoneessa (Juha tosin Ouran mukaan saa syvää unta) kunnes menemme välipalalle samaan Coal Hole pubiin. Teijokin tulee sinne ja siirrymme italiaiseen illalliselle. Harjoittelemme vielä reitin hotellista Charing Cross juna-asemalle, mutta koska lauantaina on junalakko, niin emme pääse asemalle sisään.

Kahden tunnin aikaeron takia kello ei ehdi sunnuntaina herättää, kun jo keittelemme ensimmäiset murukahvit huoneessa. Aamupalalle menemme hiukan ennen seitsemää ja paljon juoksijoita on sekä aulassa että ravintolassa. Olemme varanneet aikaa kävelyineen noin tunnin ja siirrymme juna-asemalle kahdeksaksi. Siellä juna odottaakin ja hyppäämme ensimmäiseen vaunuun (eli viimeiseen kulkusuuntaan nähden). Se on tietysti ihan täysi. Olemme kaikki eri lähtöryhmissä ja arvomme mihin ja millä junalla kannattaa kunkin mennä. Päätämme jäädä samalla asemalla (Blackheath) pois ja se on oikea valinta. Eri alueille opastus on selvää ja eroamme tuntia ennen lähtöaikoja. Eri lähdöt yhtyvät samalle reitille muutaman mailin jälkeen, mutta emme näe toisiamme juoksun aikana.

Maratonille osallistuu yli 40 tuhatta juoksijaa ja lähtöryhmiä ja lähtöaaltoja on paljon. Jonotan vessaan ja jätän vaatekassini maalialueelle siirrettäväksi. Eilen vielä ennustettiin sadetta lähdön ja juoksun ajaksi, mutta sunnuntaina ei sada mustista pilvistä huolimatta. Juoksen lyhyillä housuilla ja lyhythihaisella paidalla. Odottelen omaa vuoroani varsinaiselle lähtöalueelle sadeviitta päällä. Lämpötila on hieman yli kymmenen astetta ja melko tyyntä.

Lähtölupa tulee ja tunnustelen muutaman viikon oireilutta vasenta jalkaterää. Juoksu kulkee jäykästi, mutta kipuja ei tunnu. Juoksijoita on tien täydeltä ja vauhtini on viiden ja puolen minuutin luokkaa. Noin neljän kilometrin tienoilla on reitin ainoa pitkä alamäki ja siinä vaiheessa kaikki reitit yhtyvät ja juoksijoiden määrä kasvaa. Joukossa on monenlaisia hyväntekeväisyysjuoksijoita sekä erilaisia hahmoja ja virityksiä. Tässä vaiheessa havahdun, että reitin molemmin puolin on koko ajan monessa rivissä kannustajia ja jotka todella pitävät ääntä. Pillit soi, megafonit ovat käytössä ja myös Finland -paita päällään oleva juoksija saa kannustusta. Meteli on korviahuumaava ja se melkein ahdistaa. Luulin että Bostonissa oli paljon kannustusta!

Juoksu sujuu, mutta ei tunnu kevyeltä. Vettä pulloissa tarjotaan parin mailin välein, mutta urheilujuomaa vasta puolikkaan jälkeen muutamilla asemilla. Minulla on vauhtikarkkia mukana ja se pitää nälän poissa. Puolivälissä reitti ylittää Thamesin massiivista Tower Bridgeä pitkin. Sen jälkeen käännytään pitkälle kierrokselle joen suuntaisesti kohti  Canary Wharfia ja pyöritään pilvenpiirtäjien ympärillä.

Puolikkaan aika on 1.56 eli en pystynyt säästelemään itseäni. Lämpötilan ansiosta sykkeet pysyvät vielä alle 140:n. Kolmenkymmenen väliaika on 2:49 ja teoriassa voisi päästä alle neljän tunnin. Jalat puutuvat kuitenkin ja kävelen juomapisteiden kohdalla ja muutamassa ylämäessä, Kierrämme Big Benin ja vielä Buckinghamin palatsin kunnes alkaa pitkä loppusuora. Saavun maaliin auringon paistaessa ja saan mitalin sekä suojaviitan. Hetken päästä saan paidan ja juomapulloja. Rekat ovat kadun varressa ja minun tavarat löytyvät alkupäästä. Vaihdan kuivan paidan päälle ja lisään vaatteita. Tarkistan puhelimen ja siellä on jo viestejä. Lähden kävelemään kohti kantabaaria. Ostan oluen, mutta Teijo (jonka tiedän jo tulleen maaliin) ei ole enää baarissa. Siemailen juoman ja siirryn hotelliin. Juhakin saa urakan täyteen ja saapuu huoneeseen. Loppuaikani on 4:04:31 ja tämä on neljäs Marathon Major.

Huoltotoimien jälkeen menemme hotellin baariin, mutta vieläkään emme tapaa ketään niistä neljästäkymmenestä suomalaisesta juoksijasta, jotka asuvat samassa hotellissa. Googlaamme ruokapaikkoja ja muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen löydämme itsemme pubista, jonka ruokalistasta vain puolet on tarjolla. Jatketaan siis pubiruokalinjalla. Teijo halusi lopuksi kahvin ja konjakin. Pitkän opettavaisen selvityksen jälkeen näytettiin avaamatonta VS-konjakkipulloa. Teijo hyväksyi pitkin hampain ja kun Juhakin nyökkäsi, niin tarjoilija poistui pullon kanssa. Kohta tulikin kaksi pitkää  mustaa kahvia pöytään. Hetken haisteltuaan herrat huomasivat, että tarjoilija onkin lorauttanut siivun konjakkia kahvin sekaan eli tehnyt plöröt.

Seuraava maraton onkin jo viikon päästä Chicagossa 9.10.2022.

Chicagon Maraton 9.10.2022

alkuun