Lontoon Maraton 2.10.2022
Pitkään
odotettu Lontoon maraton lähestyy viimein syksyllä 2022. Matka on ostettu jo
keväällä 2019 ja ensimmäisen kerran lähtöviivalla piti olla huhtikuussa 2020.
Koronan takia juoksut peruuntuvat ja siirtyvät useita kertoja ja lähtölupa
tulee lokakuun 2022 lähtöön. Alkuperäisessä porukassa on Juhan lisäksi
Teijo ja Heikki. Heikki loukkaa polveaan kesän aikana ja joutuu
polvileikkaukseen. Espoon Rantamaratonin jälkeen lääkäri kieltää Heikiltä
juoksun.
Tapaamme
siis kolmestaan syyskuun viimeisenä päivänä lentokentällä. Matkakin on
muuttanut muotoaan siitä mitä hankittiin. Kuljetukset ovat jääneet pois ja
lennotkin piti itse hankkia. Vetikko kuitenkin palautti rahaa sen verran, että
sillä sai Finnairin suorat lennot Lontooseen. Paula Vetikko lähetti ohjeet, joilla
selvittiin sekä lentokenttä- että maratonmatkat yleisillä kulkuneuvoilla.
Toiseen suuntaan joudumme kylläkin juoksemaan.
Saavuimme
rattoisan lentomatkan päätteeksi perjantai-iltapäivällä sateiseen Lontooseen ja
suunnistimme keskustassa olevaan Strand Palace hotelliin. Hyvätasoinen siisti
hotelli on lyhyen kävelymatkan päässä juoksun maalista ja vieressä on keskeisiä
metroasemia (Charing Cross, Covent Garden)
Huoneet
haltuun ja oitis riennämme Juhan opastamina metroasemalle tarkoituksena
matkustaa numeroiden hakupaikalle. Junat ovat tupaten täynnä ja matkaan
sisältyi ainakin yksi vaihto. Ihmettelemme että matkat maksavat saman kuin
pitkä lentokenttämatkakin. Viimeisen junan jälkeen jäävät kuitenkin
liput meille, kun normaalisti asemalta poistuessa kone nappaa liput itselleen.
Sataa
lähes kaatamalla ja kävelemme laajenevaa ympyrää kunnes löydämme valtavan
hallin, josta numerot saadaan helposti. Ehkäpä sään ansiosta jonoja ei ole.
Emme viivyttele paikalla, vaan poistumme suorempaa reittiä metrolle, johon
yllättäen pääsemme vanhoilla lipuilla sisään. Ajamme Charing Cross juna- ja
metro-asemalle ja kävelemme lyhyen matkan hotellin vieressä olevaan
pubiin. Saamme oluet ja fish and chips annoksen korteilla maksamalla. Poistumme
meluisasta pubista aikaisin unten maille.
Aamulla
erittäin runsaan ja erittäin englantilaisen aamiaisen jälkeen lähdemme Teijon
pyynnöstä housuostoksille samalla katsastaen maalialueen. The Mall katu on
kuitenkin jo suljettu ja kiertelemme Trafalgar Squaren ja Buckinghamin palatsin
vierestä kohti Harrodsin tavarataloa. Sinne päästyämme paita on jo märkä ja
kävelyä on lähes viisi kilometriä. Juhan kanssa kieltäydymme menemästä
tavarataloon sisään ja kerromme Teijolle menevämme läheiseen kahvilaan
odottelemaan. Ennen sitä päätän ostaa vaihtopaidan. Myyjänä on turkkilainen,
joka paitakaupan kylkiäisinä moittii meitä ja Ruotsia kurdien hyysäämisestä.
Vaihdan kuivan paidan päälle ja menemme kahvilaan. Ennen kuin ehdimme tilata,
Teijokin tulee kahvilaan ilman ostoksia. Otamme teetä ja voileipiä.
Teijo
jatkaa ostosmatkaa ja minä ja Juha hetken taksia yritettyämme ajelemme metrolla
Covent Gardeniin. Ihmettelemme, kun muutaman pysäkin väli maksaa taas 6,20
puntaa. Lepäilemme hetken huoneessa (Juha tosin Ouran mukaan saa syvää unta)
kunnes menemme välipalalle samaan Coal Hole pubiin. Teijokin tulee sinne ja
siirrymme italiaiseen illalliselle. Harjoittelemme vielä reitin hotellista
Charing Cross juna-asemalle, mutta koska lauantaina on junalakko, niin emme
pääse asemalle sisään.
Kahden
tunnin aikaeron takia kello ei ehdi sunnuntaina herättää, kun jo keittelemme
ensimmäiset murukahvit huoneessa. Aamupalalle menemme hiukan ennen seitsemää ja
paljon juoksijoita on sekä aulassa että ravintolassa. Olemme varanneet aikaa
kävelyineen noin tunnin ja siirrymme juna-asemalle kahdeksaksi. Siellä juna
odottaakin ja hyppäämme ensimmäiseen vaunuun (eli viimeiseen kulkusuuntaan
nähden). Se on tietysti ihan täysi. Olemme kaikki eri lähtöryhmissä ja arvomme
mihin ja millä junalla kannattaa kunkin mennä. Päätämme jäädä samalla
asemalla (Blackheath) pois ja se on oikea valinta. Eri alueille opastus on
selvää ja eroamme tuntia ennen lähtöaikoja. Eri lähdöt yhtyvät samalle reitille
muutaman mailin jälkeen, mutta emme näe toisiamme juoksun aikana.
Maratonille
osallistuu yli 40 tuhatta juoksijaa ja lähtöryhmiä ja lähtöaaltoja on paljon.
Jonotan vessaan ja jätän vaatekassini maalialueelle siirrettäväksi. Eilen vielä
ennustettiin sadetta lähdön ja juoksun ajaksi, mutta sunnuntaina ei sada
mustista pilvistä huolimatta. Juoksen lyhyillä housuilla ja lyhythihaisella
paidalla. Odottelen omaa vuoroani varsinaiselle lähtöalueelle sadeviitta
päällä. Lämpötila on hieman yli kymmenen astetta ja melko tyyntä.
Lähtölupa
tulee ja tunnustelen muutaman viikon oireilutta vasenta jalkaterää. Juoksu
kulkee jäykästi, mutta kipuja ei tunnu. Juoksijoita on tien täydeltä ja
vauhtini on viiden ja puolen minuutin luokkaa. Noin neljän kilometrin tienoilla
on reitin ainoa pitkä alamäki ja siinä vaiheessa kaikki reitit yhtyvät ja
juoksijoiden määrä kasvaa. Joukossa on monenlaisia hyväntekeväisyysjuoksijoita
sekä erilaisia hahmoja ja virityksiä. Tässä vaiheessa havahdun, että reitin
molemmin puolin on koko ajan monessa rivissä kannustajia ja jotka todella
pitävät ääntä. Pillit soi, megafonit ovat käytössä ja myös Finland -paita
päällään oleva juoksija saa kannustusta. Meteli on korviahuumaava ja se melkein
ahdistaa. Luulin että Bostonissa oli paljon kannustusta!
Juoksu
sujuu, mutta ei tunnu kevyeltä. Vettä pulloissa tarjotaan parin mailin välein,
mutta urheilujuomaa vasta puolikkaan jälkeen muutamilla asemilla. Minulla on
vauhtikarkkia mukana ja se pitää nälän poissa. Puolivälissä reitti ylittää
Thamesin massiivista Tower Bridgeä pitkin. Sen jälkeen käännytään pitkälle
kierrokselle joen suuntaisesti kohti Canary Wharfia ja pyöritään
pilvenpiirtäjien ympärillä.
Puolikkaan
aika on 1.56 eli en pystynyt säästelemään itseäni. Lämpötilan ansiosta sykkeet
pysyvät vielä alle 140:n. Kolmenkymmenen väliaika on 2:49 ja teoriassa voisi
päästä alle neljän tunnin. Jalat puutuvat kuitenkin ja kävelen juomapisteiden
kohdalla ja muutamassa ylämäessä, Kierrämme Big Benin ja vielä Buckinghamin
palatsin kunnes alkaa pitkä loppusuora. Saavun maaliin auringon paistaessa ja
saan mitalin sekä suojaviitan. Hetken päästä saan paidan ja juomapulloja. Rekat
ovat kadun varressa ja minun tavarat löytyvät alkupäästä. Vaihdan kuivan paidan
päälle ja lisään vaatteita. Tarkistan puhelimen ja siellä on jo viestejä.
Lähden kävelemään kohti kantabaaria. Ostan oluen, mutta Teijo (jonka tiedän jo
tulleen maaliin) ei ole enää baarissa. Siemailen juoman ja siirryn hotelliin.
Juhakin saa urakan täyteen ja saapuu huoneeseen. Loppuaikani on 4:04:31 ja tämä
on neljäs Marathon Major.
Huoltotoimien
jälkeen menemme hotellin baariin, mutta vieläkään emme tapaa ketään niistä
neljästäkymmenestä suomalaisesta juoksijasta, jotka asuvat samassa hotellissa. Googlaamme
ruokapaikkoja ja muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen löydämme itsemme
pubista, jonka ruokalistasta vain puolet on tarjolla. Jatketaan siis pubiruokalinjalla.
Teijo halusi lopuksi kahvin ja konjakin. Pitkän opettavaisen selvityksen jälkeen
näytettiin avaamatonta VS-konjakkipulloa. Teijo hyväksyi pitkin hampain ja kun
Juhakin nyökkäsi, niin tarjoilija poistui pullon kanssa. Kohta tulikin kaksi
pitkää mustaa kahvia pöytään. Hetken haisteltuaan herrat huomasivat, että
tarjoilija onkin lorauttanut siivun konjakkia kahvin sekaan eli tehnyt plöröt.
Hyvä tarina taas, allekirjoitan kaiken minkä muistan :-)
VastaaPoista