Chicagon maraton 9.10.2022
Isot maratonit ovat isoja. Se tunnen ja aistin hyvin laskeutuessani jättiläishotellin kahdennestakymmenennestä kerroksesta ala-aulaan. Aulassa on hyvin eri tavoin pukeutuneita juoksijoita yksin ja pienissä ryhmissä. Poistun sadeviitassani ripeästi ulos aurinkoiseen aamuun ja kuulen helikoptereiden säksätystä Grant-puiston yläpuolelta. Kaikista suunnista valuu juoksijoita kohti kokoontumisportteja. Puiston suuntaisesti kulkevan Michigan Avenuen kaikki poikkikadut ovat suljettu isoilla kuorma-autoilla. Lähtijöitä on yli neljäkymmentä tuhatta ja se näkyy. Jännitys tarttuu, vaikka olen edellisenä iltana käynyt katsomassa paikkoja jo valmiiksi. Hotelli on lähtö- ja maalialueena olevan ison puiston laidassa ja olen varannut vajaan tunnin siirtymiseen omaan lähtöryhmääni ja hoitelemaan loput huoltotoimet. Isoksi maratoniksi tämänkertainen logistiikka on yksinkertainen, kunhan kaupunkiin on ensin päässyt.
Olemme lentäneet Sarin kanssa suoralla lennolla Chicagoon perjantaina ja lauantaina käymme hakemassa juoksunumerot ja tutustumassa näyttelyyn. Valtavaan halliin pääsemme helposti junalla muiden juoksijoiden joukossa. Pitkät jonot vaeltavat kohti turvallisuustarkastuksia, mutta joukko etenee ripeästi ja jakautuu pienempiin ryhmiin. Saan juoksunumeron passia ja kasvoja näyttämällä. Abbottilla on isot näyttelyalueet ja erilaisia kuvauspaikkoja on paljon. Huomaan, että täällä on myös halvan tavaran myyntiä enemmän kuin monissa muissa tapahtumissa.
Lauantai-iltana käymme kävelemässä Michigan-järven rannalla. On lämmintä eikä The Windy City maineen mukaista tuulta ole paljoa. Ennuste juoksupäivään on myös samankaltainen; aamun alle kymmenestä asteesta iltapäivän kahteenkymmeneen ja muutama metri tuulta. Lontoon maratonista on vain viikko ja jaloissa on ollut tuntemuksia. En ole Lontoon jälkeen juossut, koska en halua testata ja todeta, että kaikki ei olisi kunnossa. Muuten jalat tuntuvat kevyiltä ja vire on hyvä. Olen valinnut tällä kertaa juoksukengiksi hyvin vaimennetut ja tuetut Asicsin Nimbukset.
Asumme maratonin yhteistyöhotellissa ja siellä näkyy tuleva maraton julisteina ja isot aula alueet ovat kuin vilkkaita toreja juoksijoineen. Edellisenä iltana hotelli oli valmistanut pasta buffetin ja se oli hyvä. Hotelli on kallis eikä hintaan sisälly aamupalaa. Kahdeksan tunnin aikaero helpottaa heräämistä jo ennen varsinaista herätystä. Olen syönyt omista eväistä aamiaisen huoneessani ja otan patukan ja juoksukarkkia evääksi lähtöalueelle. Jonotan vartin vessaan ja tiristelen hiukan nesteitä pois. Kiiruhdan oman aallon lähtöryhmään ja heitän pois sadeviitan. Tuntuu viileältä, mikä tukee kahden paidan valintaa. Alla pitkähihainen Bostonista ja Chicagon lyhythihainen paita päällä. Lyhyet juoksuhousut ja pitkät sukat. Puiston kolmella sivulla olevat pilvenpiirtäjät näkyvät kauniisti aamun valossa. Järveä ei lähtöalueelle näy, mutta se ei ole kaukana.
Ryhmäni saa lähtöluvan 8:09 ja lähdemme juoksemaan pohjoiseen. Reitti kulkee muutaman rautaisen sillan yli ja osa siltaa peittävästä ritilästä on peitetty punaisella matolla. Vauhtini on normaalia aloitusvauhtia reilun viiden minuutin luokkaa, mutta tunnen jo muutaman kilometrin jälkeen sekä reisissä että pohkeissa tiukkuutta ja juilimista. Palautumisen aika eikä laatu ole ollut kohdallaan. Sen tosin kyllä tiesinkin. Jatkan juoksemista eikä tuntemukset vauhtiin ainakaan aluksi vaikuta. Reitti on tasaista, mutta leveillä kaduilla käännytään melko usein. Keskityn juoksemiseen enkä läpsyttele tai peukuttele katsojien kanssa. En myöskään aloita keskustelua muiden juoksijoiden kanssa.
Kymmenen kilometrin väliaika on minulle normaali 56 minuuttia ja juon vuorotellen vettä ja urheilujuomaa. Viidentoista kilometrin kohdalla otan vauhtikarkkia ja ibuprofeenia. Puolikkaan aika on 1.58, mutta nyt alkaa väsymys tuntua. Lämpötila on noussut ja putkihuivi on liikaa. Roiskuttelen vettä hattuun viilennykseksi. Kannustajia on koko matkan, mutta tunnelma ei ole niin tiivis kuin Lontoossa. Leveämmät kadut vähentävät meteliä. Reitti kulkee eri puolilla kaupunkia ja matkalla on hyvin vähän työ- tai joutomaita. Joki ylitetään usein ja joitakin pitkä alikulkuja on reitillä. Mukava reitti, joka juostaan siis vain kerran.
Kolmekymppiä menee aikaan 2.52 ja alan kävelemään juomapaikkojen kohdalla. Väsyttää, mutta kipuja tai vammoja ei juurikaan tunnu. Jatkan juoksemista maili kerrallaan ja muutan niitä ajankuluksi kilometreiksi. Kilometrit on merkitty vitosen välein. Kolmenkymmenen viiden kilometrin kohdalla juostaan etelään niin, että edellä olevat tulevat parin kilometrin verran vastaan. Kun pääsen kääntöpaikalle, saan lisävirtaa, kun näen että perästä tulee tien täydeltä juoksijoita. 40 kilometrin kohdalla huomaan kuinka juokseva mies lapun kanssa kosii miesystäväänsä. Konfetit poksahtavat, joten oletan että vastaus on myöntävä.
Noin 42 kilometrin kohdalla on reitin ainoa lyhyt vastamäki ja käyn kamppailua josko kävelen sen vai en. Noh, puolet kävelen ja käännöksen jälkeen näenkin jo maaliviivan puiston alkupäässä. Riuhdon maaliin ja seuraan samalla kameramiehiä, jotta pääsisin näyttämään viis ja yksi sormea olevan käsimerkkini. Huomaan myöhemmin kuvista sen onnistuneen. Pysäytän kellon ja käyn vielä mitalin kanssa poseeraamassa muutamalle kamerahenkilölle. Saan viitan ja juomia. Minulla ei ole vaihtovaatteita, mutta lämmin auringonpaiste kuivattaa ja viitta pitää tuulen poissa. Kävelen massan mukana eteenpäin ja saavun samalle sillalle mistä aamulla tulin alueelle. Ylitän sillan ja olen Michigan Avenuella, ja kohta Hiltonin ovella. Sari on huoneessa ja ottaa parit kuvat maratoonarista. Tuntuu taas niin hyvältä!
Kiertelemme Chicagoa maanantaina ja käymme Willis Towerissa.
Rakennus on antenneineen 527 metriä korkea ja sen on maailman toiseksi korkein
asuinrakennus. Dubain Burj Khalifa on korkein (828 m). Toronton CN Tower on
korkeampi rakennelma (553 m) ja vierailemme myös siellä käydessämme Torontossa
ja Niagaran putouksilla. Pelottelemme itseämme The Skydeck nimisessä
lasiulokkeessa noin 412 metrin korkeudessa. Ajamme myös museoradan
The Loop ja varmistamme lentokentälle vievän junan lähtöaseman. Tiistaina
lennämme Torontoon ja palaamme Suomeen Chicagon kautta maanantaina
17.10.2022.
Hmm. Seuraava eli kuudes Iso Maraton olisi sitten Tokio 5.3.2023?
Kommentit
Lähetä kommentti