99/100 Paloheinämaraton 24.6.2022

Toukokuisen HCM:n jälkeen kuulostelin missä ja milloin juoksisin seuraavan maratonini. Juoksu sujuu melko mukavasti ja valmistelin itseäni Paloheinän Juhannusaaton maratonille. Samaan aikaan harkitsin Mikkelin maratonia heinäkuun alussa. Kun puolikkaan mittainen valmisteleva juoksu sujui hyvin kaksi viikkoa ennen aattoa, niin lukitsin Paloheinän. Ja se oli onnekasta, koska Juhannuksesta alkoivat koko Suomessa pitkät helteet.

Olen juossut Paloheinässä Juhannuksena useita kertoja ja aamulla aikaisin lämpötila ei ole vielä kuumimmillaan. Laitoin kellon herättämään viideltä, mutta heräsin jo puolelta kahvia keittelemään ja syömään runsasta aamupalaa. Espoossa aamu on pilvinen ja lämpötila vielä reippaasti alle 20 astetta. Ajelen Paloheinään ja havaitsen että taivas kirkastuu ja päivästä tulisi lämmin. Uusi tasainen kesäreitti kulkee golf-kentän laitamia ja olen juossut sen vain muutaman kerran. Tällä reitillä siis ensimmäinen kokonainen ja 11. maraton kaikkiaan Paloheinässä.

 




Lähdössä 7:30 on parikymmentä tuttua juoksijaa ja muutama on aloittanut urakan jo aikaisemmin. Haluan varmistaa reitin ja juoksen kärkijuoksijoiden vanavedessä ensimmäisen kierroksen hieman liian kovaa. Kun koko maraton on kahdeksan kierrosta, niin neljän tunnin juoksu tarkoittaa 30 minuutin väliaikoja maaliviivalla. Ensimmäinen kierros on vajaat 28 minuuttia. Juoksu ei ole kovin kevyttä, mutta mitään vaivojakaan ei ole. Neljännes maraton menee aikaan 56,30. Riittäisi neljän tunnin alitukseen, jos vauhti kestää loppuun asti.

Olen hankkinut testiin Vauhtikarkin nimellä myytävän energiatuotteen. Se on marmeladin muodossa olevaa energiaa ja kolmessa palassa sanotaan olevan kuuden geelin energia. Otan yhden palan aina varttimaratonin jälkeen. Tuote on helppo syödä ja tämä maistuu salmiakilta, eikä vatsakaan protestoi. En tunne nälkää koko juoksun aikana, joten kokemus on hyvä. Muuta en juoksun aikana syökään. Vauhtikarkin lisäksi vettä, urheilujuomaa ja pari lasillista kolajuomaa.

 


Jatkan juoksua ja pohdin missä kohtaa kävelisin. Reitillä ei ole juurikaan ylämäkiä ja niinpä jatkan juoksemista. Yritän pitää tasaista vauhtia ja juoksen omaa tahtia. Moikkailen vastaantulijoita ja alle kahden tunnin menneen puolikkaan jälkeen saavutan jo muutamia juoksijoita kierroksella. Vilkuilen väliaikoja ja neljän tunnin alitus alkaa polttelemaan. Syke nousee, mutta ei liian korkealle ja metsässä kulkeva reitti antaa varjoa auringolta. Kolmannen vartin jälkeen laskeskelen reservissä olevaa aikaa ja totean sen juuri ja juuri riittävän, jos pystyn juoksemaan lopunkin matkan. Viimeisellä kierroksella taidan hieman kiristää ja loppuaika on 3:53:06. Ja mikä parasta, puolikkaiden ero on minuutin luokkaa ja kierrokset ovat hyvin tasaisia keskenään.


 Tämä on siis 99. maraton ja sadatta suunnittelen elokuun Helsinki Marathoniin.

100/100 Helsinki Marathon 20.8.2022

alkuun

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
 Chicagon maraton 9.10.2022 Isot maratonit ovat isoja. Se tunnen ja aistin hyvin laskeutuessani jättiläishotellin kahdennestakymmenennestä kerroksesta ala-aulaan. Aulassa on hyvin eri tavoin pukeutuneita juoksijoita yksin ja pienissä ryhmissä. Poistun sadeviitassani ripeästi ulos aurinkoiseen aamuun ja kuulen helikoptereiden säksätystä Grant-puiston yläpuolelta. Kaikista suunnista valuu juoksijoita kohti kokoontumisportteja. Puiston suuntaisesti kulkevan Michigan Avenuen kaikki poikkikadut ovat suljettu isoilla kuorma-autoilla. Lähtijöitä on yli neljäkymmentä tuhatta ja se näkyy. Jännitys tarttuu, vaikka olen edellisenä iltana käynyt katsomassa paikkoja jo valmiiksi. Hotelli on lähtö- ja maalialueena olevan ison puiston laidassa ja olen varannut vajaan tunnin siirtymiseen omaan lähtöryhmääni ja hoitelemaan loput huoltotoimet. Isoksi maratoniksi tämänkertainen logistiikka on yksinkertainen, kunhan kaupunkiin on ensin päässyt.  Olemme lentäneet Sarin kanssa suoralla lennolla C...
Lue lisää
Kuva
93/100  Ruskamaraton Levi 4.9.2021 Ilmoittauduin juoksukavereiden kannustamana Ruskamaratonille heinäkuussa ja sain juoksunumeron 3. Viime tippaan olivat muutkin ilmoittautumisen jättäneet. Ruskamaraton järjestetään Kittilän kunnassa ja se on Espoosta katsoen kaukana. Varasin kaksi yötä hotellista pelipaikoilta, mutta muut suunnitelmat jätin viimetippaan. Luotan siihen että asiat aina järjestyvät, mutta etukäteen ei aina tiedä miten. Lopulta matka piteni yli viikon mittaiseksi ruskaretkeilyksi Levin, Saariselän, Kiilopään ja Sonkajärven maisemissa. Lähdimme autolla   Levin suuntaan torstai-iltana ja yövymme matkalla Viitasaarella Miekkaniemessä. Ajamme nelostietä pohjoiseen ja Tornionjokilaaksoa myötäillen saavumme Leville perjantaina kuuden maissa. Juoksukaverit Juha, Heikki ja Teijo olivat saapuneet hieman aiemmin omia reittejään. Sää levillä on kirkas, mutta pohjoistuuli on melkoinen. Samanlaista säätä on ennustettu myös juoksupäiväksi lauantaiksi. Numerot on saatu ja...
Lue lisää
Kuva
Ensimmäinen vaan ei viimeinen eli juoksut #1 - #15 (1999 - 2008) Juoksin ensimmäisen maratonini Turussa 4.7.1999.  Olin saanut kuntoilukipinän E. Saarisen seminaarissa Pafoksella, jossa hän mainitsi että neljäkympin jälkeen kunto ei enää automaattisesti parane. Olin tilanteessa, jossa tein töitä paljon ja siihen liittyi runsaasti myös edustamista. Ostin syksyllä 1997 Asicsin juoksukengät ja aloitin lenkkeilyn. Arvelin juoksun sopivan minulle kevytrakenteisena. E. Saarinen opetti myös, että minkä tahansa tavan saa vakiintumaan kolmessa viikossa. Niinpä aloin sitkeästi käydä juoksemassa muutamia kertoja viikossa aina kun siihen oli tilaisuus. Tuon syksyn jälkeen minun ei ole ollut tarvetta uudelleen päättää, mennäkö juoksemaan vai ei. Juoksin lyhyitä lenkkejä muutaman kerran viikossa ja kesällä 1998 liityin työpaikan juoksuporukkaan. Hankin urheilukellon ja juoksuvaatteita. Juoksin Länsiväyläjuoksun ja Pääkaupunkiseudun puolikkaan (taisi olla 20 km) kesän aikana. Jatkoin juoksemista ...
Lue lisää