95/100 24.10.2021 Wizz Air Kyiv City Marathon

Ilmoittauduin Kiovan maratonille ensimmäisen kerran lähes kaksi vuotta sitten. Samalla maksoin Ukrainan lentoyhtiön suorat lennot ja tein hotellivarauksen.

Keväällä 2020 syksyn maratonia siirrettiin viikolla eteenpäin, joten lentoja piti rahaa vastaan hieman säätää. Koronan takia syksyn 2020 maraton sitten peruttiin ja lopulta myös lentoyhtiö perui lennot. Hain palautusta maksuista ja muutaman kuukauden jälkeen rahat tulivat luottokortille. 2020 ilmoittautumisen sai siirtää vuodelle 2021 ja kun päivämäärä vahvistettiin, hankin uudet suorat lennot neljän yön matkalle alkuvuodesta 2021. Kesällä lentoyhtiö kuitenkin perui lennot. Taas hakemus maksuista tuotti tuloksen ja rahaa palautui luottokortille oikea määrä.

Tässä vaiheessa teki mieli antaa Kiovan maratonin olla. Googlaus tuotti kuitenkin halvat Lufthansan lennot Frankfurtin kautta ja niinpä juoksukaveri Juhan kanssa päätettiin yrittää vielä kerran. Syksyn tullen tutkisteltiin Ukrainan korona-tilannetta ja selvitettiin mitä vaatimuksia maahantuloon on. Kysymyksiin maratonin toteutumisesta saimme aina myöntävän vastauksen. Lokakuun puolivälissä aloimme jo uskoa, että matka syntyy ja maraton odottaa juoksemista. Maahantuloon riittäisi koronapassi ja matkavakuutus, jossa mainitaan vakuutuksen kattavan myös koronataudin hoidon.

Tapasimme Juhan kanssa aamuyöstä perjantaina 22.10. lentokentällä ja pakkauduimme täyteen Airbus 320 koneeseen käsimatkatavat ja maskit mukana. Vaihto Frankfurtissa yhtä täyteen koneeseen vei meidät Boryspilin lentokentälle, jossa hotellin lähettämä autonkuljettaja odotteli nimilapun kanssa. Matka kentältä on noin 45 km ja se sujui vajaassa tunnissa aurinkoisessa säässä. Ylitimme mahtavan Dnepr-joen ja saavuimme miljoonakaupunkiin. Huoneen haltuunoton jälkeen kävelemme vartin matkan lähtö- ja maalialueelle sekä edelleen läheiselle Maidanin itsenäisyysaukiolle. Aikaisen illallisen jälkeen nukkumaan edellisen yön univelat pois.

Aamulla ihastelemme 15. kerroksen aamiaisravintolassa huimia, aurinkoisia maisemia ja suunnittelemme numerolappujen hakemista. Se onkin lauantaipäivän tärkein tehtävä. Urheilukeskus on kymmenen kilometrin päässä, joten päätämme tutustua samalla metroon. Isossa kaupungissa on pitkät etäisyydet ja niinpä metroasemalle piti kävellä hyvän matkaa. Ne on lisäksi merkitty melko vaatimattomalla vihreällä M-kirjaimella. Kysymme oven suussa apua lipun ostoon ja saamme paikallisen naisoletetun henkilön ohjaamaan meidät sisälle rakennukseen, auttamaan lipun ostossa ja opastamaan oikeaan junaan. Sillä ajelemme hyvän tovin lähes linjan päähän asti ja nousemme maanpinnalle. Ja taas turvaudutaan avuliaisiin ukrainalaisiin. Pitkän kävelyn tuloksena löydämme maraton-expon.

Numeroiden saannissa on hieman säätöä koska meidän ilmoittautuminen oli siirretty vuodelta 2020. Saamme kuitenkin apua ja lopulta myös omilla nimillä varustetut numerolaput. Päivän tärkein tehtävä tuli suoritetuksi ja palasimme takaisin keskustaan.

Tutkimme yhtenä lenkkinä juostavaa reittiä ja ihmettelemme sen korkeuskäyrää. Dnepr-joki on noin 100m merenpinnasta ja lähtö sekä maali ovat noin 200m merenpinnasta. Ensimmäinen 10 kilometriä on mäkinen jonka jälkeen seuraavat 27 km on lähes tasaista joenpinnan tasalla olevaa reittiä. Kokonaisnousuksi reittikartta ilmoittaa 669 m. Tämä on paljon ja samalla hieman epäilyttää josko englanninkielisellä sivulla olisi käytetty jalkoja eikä metrejä. Asia ei selviä, eikä vaikuta juoksupäätökseen. Pasta-ateria illalla ja kello soimaan aamukuudelta. Lähtö on kello 9:00 ja aikavyöhyke on sama kuin Suomessa.

Kello soi ja sää on ennusteen mukaisesti hyvin pilvinen ja tuulinen. Ravintola aukeaa vasta kahdeksalta ja meille se on liian myöhäistä. Keitämme huoneessa murukahvia ja noudamme eilen tilatut aamiaispaketit. Syömme voileipiä, jugurttia sekä voisarvia ja juomme mehua ja kahvia. Muutama löysä kananmuna antaa tarvittavaa proteiinia. Odotusten vastaisesti Kiovassa on kylmempää kuin Suomessa. Niinpä lyhyet housut vaihtuu pitkiin ja paidan päälle ohut juoksutakki. Hanskat, putkihuivi, pipo ja kaiken päälle sadeviitta. Näillä varusteilla kävelemme lähtöpaikalle monien muiden juoksijoiden kanssa. Arvelemme paikalla olevan parituhatta juoksijaa ja saman verran muuta porukkaa. Puolikkaan juoksijoita on yli 2000 ja heidän lähtönsä on 10:30.

Olemme saaneet edellisenä päivänä rokotepassia näyttämällä vihreän rannekkeen ja pääsemme sen ansiosta alkupäähän muiden suojattujen joukkoon. Kaikki voivat osallistua, mutta rokottamattomat ohjataan eri karsinaan. Lähtöalueella maski on pakollinen kaikille. Ennusteen mukaisesti tihkusade alkaa yhdeksältä, mutta se ei onneksi kastele ja loppuu pian.

Alun pienen nousun jälkeen alkaa alamäki joka juostaan mukulakivipinnalla. Se loppuu onneksi pian ja pääsemme isoille päällystetyille keskustan kaduille. Huoltopisteitä on neljän kilometrin välein, vuorotellen urheilujuomaa ja vettä. Useilla asemilla on myös hedelmiä ja teetä sekä kokista. Viiden kilometrin jälkeen alkaa pitkä nousu ohi Maidanin kohti Luolaluostaria. Juoksemme Juhan kanssa yhdessä ensimmäisen kympin aikaan 58 min. Sen jälkeen nousu lakkaa ja reitti kiertää toisen maailmansodan valtavan muistomerkkialueen. Korkeassa lipputangossa on Ukrainan lippu jatkuvasti puolitangossa maan sotatilan takia. Sen jälkeen on erittäin jyrkkä lasku joenrantaan ja ensimmäinen pitkän sillan ylitys. Reitti tekee pienen lenkin ja palaa takaisin samaa siltaa pitkin. Sillan toisessa päässä täyttyy puolikas. Aika on 1.58 eikä juoksu kolean sään takia tunnu vahvalta.  Samaan kohtaan saapuu myöhemmin eri reittiä lähteneet puolikkaan juoksijat. Näiden kova vauhti on viedä mukanaan, kun juoksemme joen vartta ylävirtaan. Seuraava joen ylitys menee kävelysiltaa pitkin ja tässä kohtaa on paljon ihmisiä kannustamassa. Sillan jälkeen reitti kulkee metsäisten saarien tasaisia teitä ja ollaan myös tuulensuojassa. Juoksu rauhoittuu kun puolikkaan juoksijat menivät taas eri reittiä ja väkeä on vähemmän. Nautin syötävää sekä juotavaa ja otan myös särkylääkettä vaimentamaan nivusen kipuilua. Päätän myös, että jos juoksu ei kulje, niin kävelen loppukilometrien jyrkät nousut, enkä väkisin yritä neljän tunnin alitusta.

Metsäreitti on noin viisi kilometriä ja se päättyy viimeiseen joen ylitykseen. Dnepr-joki on mahtavan leveä ja kaikki sillat ovat pitkiä ja korkeita, mutta nyt ylitettävä on, jos mahdollista, vielä korkeampi ja kaksi kilometriä pitkä. Kun nousen sillalle, tunnen kovan sivutuulen voiman ja hetken päästä alkaa sataa isoja, kylmiä pisaroita. Numerolappu lepattaa niin, että pelkään sen lentävän jokeen. Pitelen sitä vuorotellen molemmilla käsillä. Vedän itseni kyyryyn jatkaen juoksua ja yritän löytää edellä menevistä tuulensuojaa. Muutamilla juoksijoilla on kevyesti vaatetta ja heidän matkantekonsa näyttää varmaankin siltä miltä se heistä tuntuu. Saavutan viimein sillan kaupungin puoleisen pään ja reitti laskeutuu sillan alle ja jatkaa joen rantaa myötävirtaan. Siellä tuuli heikkenee ja on myötäinen. Lisäksi sade lakkaa ja kadut alkavat kuivua.

Reitti kääntyy 36 kilometrin jälkeen kohti kaupungin keskustaa ja samalla alkaa lähes maaliin asti oleva ylämäki. Nousua siinä on yhteensä se sata metriä. Katson kilometriaikoja ja ne ovat viiden ja puolen minuutin luokkaa. Olen vielä neljän tunnin aikataulussa, mutta puskuriaikaa ei juuri ole. Jatkan juoksemista enkä vilkuile kelloa ja sallin itseni kävellä jyrkimmät kohdat. Päätän että tarkistan aikatilanteen 39 kilometrin kohdalla. Jos minulla on 3,2 kilometrin loppumatkaan käytössä 20 minuuttia, niin yritän neljän tunnin alitusta. Jos vähemmän, niin lopetan itseni kiusaamisen ja nautiskelen viimeiset kilometrit.

 

Nousun keskellä näen 39 km kohdan tulevan ja tarkistan ajan joka on 3:39. Eli minulla on 21 minuuttia neljään tuntiin. En osaa sanoa olenko asiasta hyvilläni vai pahoillani. Mutta päätös pitää ja jatkan juoksemista kävellen vain lyhyen jyrkän kohdan. Ohitan viimeisen huoltopisteen ja yritän arvioida mistä päin maalialueelle tulisin ja olisiko siellä vielä pitkä maalisuora. Heti 42 kilometrin paalun jälkeen reitti kääntyy jyrkästi vasemmalle ja maali on heti edessä. Pysäytän kellon ja näen että neljä tuntia alittui. Tuntuu kylmältä ja lämpöviitta on tarpeen, kun kävelen hitaasti eteenpäin kohti mitalia, ruokaa ja juomaa. Vaihdan paidat ja lisään takin mutta kengät, sukat ja housut jäävät märiksi. En jää odottamaan Juhaa, vaan suuntaan hotelliin kuumaan suihkuun. Juhakin tulee pian ja on juossut hyvään aikaan 4:35:35. Oma nettoaikani on 3:57:28. Niin, se nousu. Suunnon kellon mukaan reitillä on nousua noin 290 metriä. Levillä se oli kahdella kierroksella yhteensä 320 m.

#96 Hermannin Luolamaraton 9.12.2021

Alkuun