Viimeiset kiusaukset #88 - #90 2021
Koronan takia 100mc sulki maratonlistat joulukuun alussa 2020 ja ne avautuvat vasta kesäkuun alussa 2021. Vuosi 2020 sujui hyvin ja lenkkeily kiihtyy maratonien puutteessa. Tammi- ja helmikuussa 2021 tulee lähes 250 kilometriä kuukaudessa. Tämä on minulle liikaa ja maaliskuun alun normilenkillä oikea nivunen kipeytyy niin, että joudun kävelemään loppumatkan. Tämä on uusi vamma ja saa huolestuneeksi.
Lepuutan viikon ja kokeilen juosta. Kipu tulee muutaman kilometrin jälkeen ja pakottaa kävelemään. Googlaan ja ensimmäisen artikkelin otsikko on. "Nivusvamma paranee hitaasti ja uusii herkästi." Lääkärin mukaan kipu voi johtua monesta syystä, eikä diagnoosia aina pystytä edes tekemään.
Lopetan juoksemisen ja saan juoksukaveri Juhalta seuraa viikoittaisiin pitkiin kävelyretkiin ympäri pääkaupunkiseutua. Ainoa lohtu on, että maratoneja ei juosta missään (ainakaan virallisia).
Kipu tuntuu kävellessä mutta ei pahene; ajan oloon sen tuntuma hieman vaimenee. Onneksi se ei vaivaa levossa eikä nukkuessa. Toukokuussa kokeilen hieman juosta eikä pahastu siitäkään.
Kun kesäkuun alussa maratonlista avautuu, houkuttelen Juhan kanssani kävelemään Nyyttärin heti kuun eka päivänä. Juostaan ensin kierros, kävellään kierros, juostaan puolitoista kierrosta, kävellään kierros. Niin saadaan maratonin mittainen matka kuljettua ja aikaa menee 5. 21.45.
Tämä huojentaa mieltä; sain tällekin vuodelle suorituksen ja alle kuuden tunnin voi kävellä puolet matkasta. Ja mikä tärkeintä, nivunen ei pahastunut suorituksesta.
Kokeilen seuraavan kerran Paloheinässä Juhannusaattona, jossa pystyn juoksemaan yhtä menoa puolikkaan. Sen jälkeen on välillä käveltävä. Heinäkuun Nyyttärissä pystyn juoksemaan 27 km yhtämittaa, sitten on käveltävä pätkiä siellä täällä.
Kommentit
Lähetä kommentti