91/100  Hämeenlinnan kaupunkimaraton 31.7.2021

Ilmoittaudun juoksukavereiden kanssa Hämeenlinnan kaupunkimaratonille viime tipassa. Olen juossut sen edellisenä vuonna ja huolimatta hieman huonosta reittiopastuksesta pidin kahden kierroksen reittiä mukavana. Oma tavoitteeni on pystyä juoksemaan koko matka ja lisäbonuksena tietysti saada aika alle neljän tunnin. Nämä ovat melko kovia tavoitteita huomioiden alkuvuoden nivusvammat ja sen aiheuttama kolmen kuukauden juoksutauko. Pohjalla on kolme juoksua kesä-heinäkuussa (5.22, 4.15 ja 4:13 aikoihin).

Maratonstartti on Hämeenlinnassa vasta kello 14:00, joten Espoossa voi heräillä ja suorittaa aamutoimet rauhassa.  Sääennusteessa olleet lievät sadekuurot ovat kadonneet yön aikana myös ennusteesta ja päivästä tulee aurinkoinen ja lämmin. Valmistautumiseni on keskittynyt enemmän juoksukyvyn kuulosteluun kuin tankkailuun.

Tapaamme lähtöalueella ja juhlistamme Juha Kähkösen tulevaa 50. maratonia. Vuodesta 2003 Turusta alkanut maratontaival pitää sisällään viidenkymmenen ERI maratonin juoksemisen. Näistä puolet Juha on juossut Suomen rajojen ulkopuolella lähes kaikissa asutuissa maanosissa. Onneksi olkoon Juha! 💪

Lähtölaukaus pamahtaa ja juoksen Juhan kanssa kimpassa.  Heikki, Jyri ja Teijo ovat puolikkaalla, joten heidän mukaan ei kannata kiirehtiä. Juoksemme kuitenkin alle viiden ja puolen minuutin aikoja ja juoksu sujuu mukavasti. Juha jättäytyy viiden kilometrin jälkeen juoksemaan omaa tahtia. Hänen muutaman viikon takainen Mikkelin hellemaraton kesti reilusti yli viiden tunnin.

Jatkan ripeää juoksua ja keskustelen satunnaisten juoksijoiden kanssa. Nivunen tuntuu, mutta ei estä juoksemista.  Lämpötila on reippaasti yli kahdenkymmenen ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Juon säännöllisesti vettä ja urheilujuomaa, mutta en tunne normaalisti aikaisessa vaiheessa tulevaa nesteenpoistotarvetta. Annan rullata puolikkaan ja huomaan sen menneen aivan liian lujaa. Väliaika on 1:51:34!

Jatkan vielä samalla vauhdilla ja kolmekymmentä kilometriä taittuu aikaan 2:41. Aivan liian kovaa vauhtia ja sen näyttää 160 lyönnin kieppeillä pyörivä sykekin.

 Väsähdän ja vaikka juonkin, niin se ei kierrä normaalisti elimistön läpi. Palelee ja pohkeet kramppailevat. Alan kävellä ja sabotoin alle neljän tunnin mahdollisuuteni (vaikka puskuriaikaa onkin vielä jäljellä). Kävelen ja juoksen hitaasti. En saa normaalia juoksurytmiä ja pysähtelen venyttelemään muljahtelevia pohkeita. Uusi kokemus tämäkin.

Juoksijoita on harvakseltaan ja viimeisillä kilometreillä hitaasti etenevä juoksija kannustaa ohittaessaan minut. Lähden miehen perään ja pysyttelen juoksussa maalialueelle asti. Saavun urheilukentälle ja näen valotaulusta vain hieman yli neljän tunnin ajan ja rynnistän hurjaan loppukiriin. Sammutan kellon käteeni ja itseni nurmikolle. Kohta pyydetään yli 60-vuotiaitten palkintojen jakoon ja saan kolmannesta sijasta pystin. Mikkelistä kuulin että pitäisi pystyä omin avun nousemaan myös podiumille. Vaivoin onnistun siinä.

Liikun hitaasti portaat ylös syömään ja juomaan lisää nestettä. Sari tulee noutamaan minut autoon ja ajamme Lopella olevalle tuttavien mökille saunomaan ja syömään. Olen lopen väsynyt ja saunominen ei tunnu hyvältä. En muista että olisin koskaan aiemmin väsähtänyt näin täydellisesti. Normaalisti pystyn pitämään vauhtini loppuun asti ja yleensä vieläpä kiristämään. Uusi ja ei niin mukava kokemus.

Entä tavoitteet? Olisin pystynyt  juoksemaan koko maratonin nivusvammasta huolimatta, mutta en vain jaksanut. Ja aika? Nettoaikani oli 3:59:56  Juoksun tavoitteet saavutettu. 😊

92/100 Helsinki Marathon 21.8.2021